Ompeluhuoneen kauppa

27. helmikuuta 2014

Silityskuvia ja haaremihousuja(ko)


Tilasin Pikku Piltistä valmiita silityskuvia ja länttäsin ensimmäisen niistä aiemmin ompelemaani mustaan bldyyn. Jopas tuli komia kuva näppärästi. 


Keväältähän tuolla ulkona näyttää, vaikka ei vielä pitäisi, ja innostuin minäkin jo ajattelemaan kesävaatteita. Haaremihousuiksiko näitä sanotaan, kun näissä ei ole ollenkaan KE/KT -saumaa? Kesällä nämä lienevät haaremishortsit, nyt haaremihousut tälle kasvavalle ihmisentaimelle. 


Ottobren joustofroteesta. Leveät ja löysät. Nappeina Nappikauppa Punahilkan päällystetyt nappiaihiot.


Takana tuollainen kankaanpala pitämässä henkseleitä kiinni toisissaan.


Toiset samanmoiset joustavasta farkkukankaasta, jolla oli paikallisessa kangaskaupassa joku sivistynyt nimikin, mutta ei tietysti jäänyt mieleen. Joka tapauksessa paksuhkoa kangasta.


Kaavan tekeminen olikin oma projektinsa, jonka tiimellyksessä myös Juuso sai haaremihousut. Ensimmäisistä tuli nimittäin erittäin pienet. Juuso kyllä ansaitsee haaremihousut, sillä hän on kulkenut pelkissä alushousuissa erään pikkupojan mukana jo niin monta vuotta. Juuson pökät on väsätty kirppiskankaasta. 


Pöllökuva läntättiin trikoohuppariin. Jos ei jaksa tehdä kaulusta, voi aina tehdä hupun eikä tarvitse kantata mitään. 


Huppuun halusin vihreän vuorikankaan ja koska sellaista ei ollut yksivärisenä, laitoin nurinpäin tällaisen trikoon, jossa on toisella puolella painettuja kuvioita. Saattaahan sen huomata, jos tarkasti katsoo, mutta kuka nyt tarkasti katsoisi?


Semmoista. 

Ps. Pahoittelut huonoista kuvista. Otettu ns. tiukassa saumassa.


22. helmikuuta 2014

Uudenlainen imetysmekko


Olen joskus aikoja sitten tehnyt itselleni kietaisutunikan Moda-lehden nrossa 3/2008 olleella kaavalla. Nyt keksin kokeilla, voisiko tästä muokata imetysmekon. 

(Huomaa kuvausassistentin sormet kuvassa.)


Lisäsin kietaisumekkoon erillisen etukappaleen (musta). Kiinnitin sen olkasaumoihin ja sivusaumoihin noin viiden sentin matkalta hiha-aukkojen alapuolelta. Hihoja tuossa mustassa osassa ei ole. 


Nyt kun tulee tarve ruokkia lasta, pystyn kiskomaan tuota mustaa kangasta ylöspäin juuri samalla tavalla kuin teen silloin, kun minulla on mekon alla paita. Tuollaista paitaa lyhyempää kaistaletta on vain helpompi kiskoa ylös ja survoa takaisin alas. 

(Tiettyjä ongelmia oli siinä, miten saan pääntiekaitaleen tikattua paikalleen, kun tuo musta liehuke tuli aina tielle, mutta lopulta kiinnitin etu- ja takakappaleiden kaitaleet erikseen enkä ommellut niitä yhteen ennen kiinnittämistä kuten yleensä. Hankala selittää.) 


Tässä tuotekehittelyssä kankaana toimi Eurokankaan palalaarista löydetty lycra-kangas (jota oli toooosi ärsyttävä ommella, kun se on niin liukas). Se oli niin edullinen (ihan seitsemän euron palanen), että tohdin uhrata sen koeversioon, mutta enköhän ota uusiksi jonkun kivemman kankaan kera, kunhan sellainen silmiin osuu. 

PS. Tuli mieleen, että voisihan tuollaisen valealuspaidan tehdä mekkoon, vaikka ei olisi imetettävää lastakaan. Ei tarvitsisi aamulla arpoa, että minkä paidan sitä laittaisi tänään mekon alle.

18. helmikuuta 2014

Erilainen takki


On mukavaa, kun lapset kasvavat. Isoille lapsille tulee ommeltua erilaisia juttuja kuin pienille lapsille.
 Erehdyksestä uuteen yritykseen ja uuteen erehdykseen poukkoilleen ompelu-urani aikana olen väsännyt lukuisia hupullisia retrotakkeja, mutta nyt tuli ihan erilainen, kun lapsukainen esitti itse toiveita. Vaaleanvihreää piti olla eikä missään tapauksessa lapsellista.


Tällainen siitä sitten syntyi. Kangas ei ole ulkovaatekangas, vaan Eurokankaan puuvillakangasta. Takilla ei ole tarkoitus pahemmin ulkoilla, joten kelvannee.


Kaulukseen otin mallia omasta talvitakistani.


Napeiksi päällystin Nappikauppa Punahilkasta tilaamiani aihioita, joista olen aiemmin tehnyt hiuslenkkejä ja pinnejä. 


Ja tähän takkiin muistin viimein laittaa ripustuslenkinkin. Vuorikangas Eurokankaan vuoritikkiä.


Halusin takkiin hihat, joissa ei näy päällepäin ollenkaan saumaa. En (taaskaan) muistanut, miten se "käsi käteen" hihansuu oikein tehdään. Aikani surffailin internetin ihmemaailmassa ja päädyin Tosimummon takkiohjeeseen, jossa ihan kuvan kanssa selitettiin tämä asia niin, että nyt luulen muistavani sen seuraavallakin kerralla. Monta muutakin kätevää takintekoniksiä opin tuosta ohjeesta, joten kiitosta vaan sinne suuntaan! Alareunan ompelin nurjalle käsin.

Nyt on talossa takkeja vähäksi aikaa (paitsi että haluaisin itsellekin uuden takin jostain ihanasta kankaasta).

16. helmikuuta 2014

Norsutakit

Norsutakit pojille.


Kangas Finlaysonin norsuklassikko. Norsut isompia kuin siinä perinteisimmässä versiossa ja myös kangas paksumpaa puuvillaa. Pienempää takkiin jouduin tekemään hihat Marimekon paksusta raitapuuvillasta, mutta ei se niin pahalta näytä kuin pelkäsin.


Hupun vuorit ja taskupussit Eurokankaan peruspuuvillaa, josta on saatavilla aika ihania sävyjä.


Kanttasin kamppeet kauttaaltaan ympäri mustalla kanttinauhalla ja siihen oli sitten kätevä hurauttaa vetoketju kiinni. 


Vetoketjun vetonuppeihin väsäsin tuollaiset norsujutut. 


Vuoritin takit Eurokankaan tikkikankaalla.

(Vasta äsken huomasin, miten typerästi kiinnitin hupun takkiin. Niskasaumanhan olisi saanut aivan kätevästi piiloon, kun olisi ommellut vuorin ja päällisen huput erikseen takkikappaleisiin, kuten olen aikaisemimssa takkikarkeloissa tehnytkin.)


No nyt on norsutakit poikasilla. 


15. helmikuuta 2014

Kummitusjumpsuitit

Ompelin yhdelle lapsista kummitusjumpsuitin (lasten keksimä nimitys). Yksi toisensa perään kaikki tahtoivat samanlaisen ja aina hain Eurokankaasta lisää joustofroteeta, jota onneksi sattui olemaan palalaareissa.


Näillä onkin nyt sitten kummiteltu oikein urakalla. Sehän onnistuu, kun vetää vetoketjun ylös asti kiinni. 

Äitikin pääsi jumpsuiteja tehdessä helpolla, kun kanttasi etuaukon ylös asti resorista leikatulla kantilla ja kiinnitti aukkoon vetskarin ylös asti. 

(Ja äiti päätti myös tilata kantinkääntäjän. Sen verran tukalaa on taiteilla noiden resorikanttien kanssa. Nähtäväksi jää, tulenko toimeen moisen laitteen kanssa.)


Tällainen ohuehkosta joustofoteesta ommeltu jumpsuit on ihanteellinen asuste myös painimiseen. (Suojelee tehokkaasti vastustajan kasvoja naarmuilta.)



Kaavat piirsin Miiinullekko-blogin oivallista ohjetta mukaillen taka- ja sivusaumattomiksi. Helppoa ja kätevää.


Kaikki joustofroteet Eurokankaasta. Huppujen vuorit Marimekon jämäpaloja ja tuo alla oleva vuori Luulajasta, mutta kaupan nimeä en muista (yllätys yllätys).


14. helmikuuta 2014

Kirjoneuleporoja ja keino paikata virhe

Neuloin joskus muinoin armaalle miehelleni slipooverin, jonka miehustaa komistavat kirjoneuleporot.


Kävi kuitenkin niin harmillisesti, että onnistuin tekemään tuotteesta liian lyhyen ja se on majaillut lähinnä kaapin pohjalla. Nyt tartuin toimeen ja kokeilin, miltä näyttää, jos neuletta jatkaa alhaalta, siis eri suuntaan kuin vaate on aikanaan tehty.

Musta on jatko-osaa. Kovasti oli epäilyksiä jatko-osaa neuloessa, sillä oikeat ja nurjat silmukat eivät oikein osuneet samoille kohdille kuin harmaassa, mutta ei se ihme kyllä näy juurikaan valmiissa vaatteessa.


Tulipa siis todistettua tällainenkin juttu, että neuletta voi jatkaa "väärään suuntaan", varsinkin jos värit ovat tummat.

13. helmikuuta 2014

Sitä sun tätä

On ollu ilmassa informaatiokatkosta, kun netti ei ole toiminut pariin viikkoon. Lasten vaatevarastoja on silti täydennetty. Tässä hiukan esittelyä siltä saralta.

Vauvakulta sai vaihteeksi villasukat.


Tunnetusti on erityisen rasittavaa neuloa kaksi samanlaista sukkaa. Siksi tein kaksi erilaista. Novitan lankoja. 



Tämä haalari on valmistunut jo aikoja sitten, Metsolan joustofroteesta sivusaumattomalla kaavalla. Kanttasin käsien aukot samalla joustofroteella ja ihan hyvin hommeli onnistui, vaikkei ollutkaan resoria.

-----------

Ensi syksyn eskaripoika on saanut pitkästä aikaa uusia vaatteita myös:


Perushuppari Metsolan joustofroteesta.


Paita. Kangas tilattu, mutta kun en taaskaan muista mistä.


Toinen huppari, mutta nyt loppui Metsolan kangas kesken. Laitoin sitten puolet hihoista ja takakappaleen Eurokankaan joustofroteepaloista. 



Ja tuunasin vanhoista farkuista uudet farkut. 


Säästäväinen lähipiirini lahjoitti farkkuja kulta-ajalta, jolloin farkut olivat sitä muodikkaammat, mitä leveämmät ne olivat. Tuolloin farkut eivät myöskään joustaneet erityisemmin, joten ne soveltuvat oikein hyvin tuunauspuuhaan. Näin tein: leikkasin lahkeen sisäsauman auki ja asettelin kankalle sivusaumattoman housun kaavan. Sitten sama temppu toiseen lahkeeseen. Vyötärölle ja lahkeisiin resorit, ja pojalla on uudet housut. Ei nappia, ei vetskaria, ei mitään hankalaa. Ennen vaatteen kokoamista väkersin taskun. (Teen aina vain yhden taskun, koska toista en jotenkin enää jaksa ja pelkään, ettei tule yhtään saman näköinen...)



Sammarit samalla tekniikalla. Erään poikamiehen housujen uusi elämä.