Ompeluhuoneen kauppa

11. kesäkuuta 2017

Kesä!

Kylmin kevät minun muistini ulottuvilla kului muun muassa ompeluhuoneessa. Tässä sen satoa:


Vauvalle seuraavaa kokoa varastoon. 


Lettilegsut mulle ja vauvalle. 


Uikkarit vauvalle. Tein lahjetta ja hihaa jonkin verran, että tulisi aurinkosuojaa. Ihan kokopukua en sentään tehnyt, helteiden toivossa.




Tällaiseen hellehaalariin ihastuin ihan täysin, kun jossain sen näin. Kaavoitin tämän bodyn avulla, levensin vyötärön kohdalta reilusti. Frilla on suorakaitaleen muotoinen suikale, jossa ylhäällä kuminauhakuja. Etu- ja takakappaleet on ommeltu kuminauhakujaan sisälle.





Helteiden suhteen olen ilmeisesti jotenkin toiveikas, olen näköjään tehnyt aika paljon näitä pikkuruisia kesävaatteita. Tämän viimeisen laitoin myyntiin tuonne facebook-sivuilleni.


Viileisiin kesäiltoihin huppari pienelle neitokaiselleni. Pakko oli kokeilla tytöille myös rusettipantoja.



Softshell on ollut minulle tuntematon materiaali. Ensikokemuksen perusteella tämä haalari on toiminut hyvin hiekkalaatikolla ja konttausjutuissa. Pepun ja polvet vahvistin tuollaisella kankaalla, josta raksahaalarit tehdään. 


Housuja, housuja, housuja. Olisi pitänyt pitää kirjaa, monetko housut neljä poikaa kuluttaa. Näissä on kaavana Ottobre-lehden Relaxit fit, aivan loistava kaava. Jonkin verran olen muokannut kaavaa: lahjetta pidentänyt muutaman sentin, vyötäröä kaventanut keskeltä ja sivuista, taskuja madaltanut.


Hellevaatetta myös isommalle neidille.


Ja Ikean kankaasta takki ynnä huivi takille kaveriksi. 



Alkukesän juhlat tytär juhli tässä mekossa.


Ja äiti tässä Suomi100-mekossa.


Kangas löytyi Eurokankaan palalaarista ja on taas viskoositrikoota. Ihanan viileä, ei rypisty. Oli niin kylmät juhlasäät, että tein hihattoman mekon kaveriksi tuollaisen hihattimen, vai onko tämä bolero. Rusetti kätkee alleen imetysoption. 


Kesähamosen tein yksinkertaisella menetelmällä: SPR:n Kontista löytämästäni verhosta otin alavaran vyötärökaitaleeksi. Rypytin siihen vapaalla kädellä kaksi verhon leveyttä, laitoin taakse vetoketjun ja surautin helman rullapäärmeellä. 

Lakkejakin on taas tullut tehtyä. 


Pikku piikaselle neulottu lakki, tämäkin tosi yksinkertainen: neuloin aina oikeaa suorakulmion muotoisen kappaleen. Leveyden mittasin niin, että kappale ylsi sopivasti posken alareunasta päälaen yli toisen posken alle. Kun kaitale ylsi päälaella riittävän pitkälle aloin kaventamaan viidessä kohdassa tasavälein 1x2, reunoissa 1x1, eli 8 silmukkaa kerroksella, joka toinen krs. Kun silmukoita oli muutama jäljellä, vedin langan niiden läpi. Tämä lakki olikin tarpeen tässä alkukesällä. 


Mutta nyt on päästy jo nauttimaan ihanasta kesästä ja tein tällaisen pitsihilkan koristeeksi tälle muorille.



Myyntilakkeja kokosin tähän kuvaan. Näistä suurin osa on vielä myynnissä tuolla facebookissa, linkki löytyy sivupalkista. 

Ihania kesäpäiviä sinulle!



7. toukokuuta 2017

Kevätjuttuja

Minun ompeluhuoneessani kevään tulon tietää siitä, että alkaa lakkien ja hattujen teko. Voi ja ah, miten ihanaa näitä on tehdä! 


Ensimmäiseksi uusi tuttavuus. Kaavoitin tällaisen hilkan. Näitä olen nähnyt norjalaisten ompelijoiden tekevän ja pitkään olen haaveillut, nyt viimein sain toteutettua.


Vauvalle oma lierihattu, kun muillakin perheen naisilla on.


Näitä peruslakkeja olen tehtaillut paljon aiemminkin, tällaiset tein vauvalle täksi kesäksi. Eurokankaan alesta kevättalvella ostin metritolkulla mustaa tikkivuorta. Laitoinkin sen päällikankaaksi vauvan haalariin ja sisälle vuoriksi trikoota, hihoihin liukasta vuorikangasta. Tällä puvulla luulisi (no, toivoisi) tarkenevan Lapin kesässä. 


Uudet pipot myös kolme- ja viisveelle.


Kokeilin tehdä isolle pikkumiehelleni tällaisia isojen poikien lippiksiä. 


Näitä pusasin yhden viikon tuossa kevättalvella. En olekaan ennen tehnyt samalla kaavalla kuudelle lapselle. Opin myös jotain uutta: kaitaletasku. Neljännessä alkoi jo sujua.


Myös tähän toppiin sain idean norjalaisista käsityöpiireistä. Seuraan Instagramin puolella muutamaa aivan ihanaa norjalaista käsityötiliä. Lankana Adlibriksen alpakkavilla (kyllä, ne myy myös lankoja). Tuntui mukavalta neuloa, toivottavasti kestää kulutusta.


Tämän topin ompelu tuotti hiukan aivovoimistelua, mikä ei liene pahitteeksi näin äitiyslomalla. Onneksi eräs niin taitava ompelijakaveri neuvoi, kiitos Paula!


Ekaluokkalaiselle palapelipaita, tilkut alkaa huveta.


Kalateemalla t-paitoja. 


Ja paidoille kaveriksi parit shortsit.


Vauvalle pikkuisen jo seuraavaa kokoa varastoon, kun niin teki mieli näitä pienia ommella.




Välikausitakinkin sain viimein itselleni ommeltua. Kivan kankaan löysin viime kesänä Anttilan konkurssimyynnistä.


Pari imetysmekkoa ja legsut myös. Olen tykästynyt tuohon nauhakujaan, kun se häivyttää imetysoption mukavasti. Ajattelen, että vaatteesta saa kyllä näkyä, että se on imettävän äidin vaate, ei siinä mitään. Yritän kuitenkin tehdä pitkäikäisiä vaatteita ja siksi tykkään tällaisista ratkaisuista, joita voi käyttää imetyksen jälkeenkin.


Viimeiseksi hyvän mielen kuva <3. 

Sain haltuun Vimman lettiä. Olin tosi luova (hahhah) ja tein itselleni ja vauvalleni leggarit. Kuvittelin mielessäni sellaisen soman kuvan, jossa kahdet jalat, pienet ja isot on sievästi ja harmonisesti, mutta eihän tuo lapsukainen ollut yhtään samaa mieltä. Siinä on sitten isot jalat tukevasti maassa ja pienet iloisesti ilmassa. 

xxxxxxx

Tämä oli vähän turhan iso pläjäys kerralla. Yritän päivittää blogia ahkerammin jatkossa. Tai sitten ommella vähän vähemmän :).

Tuubihuivin ohje

Sitä ajattelee, että surautanpa äkkiä tuubihuivin, kun näyttää entiset olevan hukassa/pieniä/reikäisiä. Ei muista ollenkaan, että tämähän on se ompelus, joka on maailman helpoin, kun vain muistaisi, miten se pitikään tehdä. Viettää sitten, taas kerran, puoli tuntia blogeissa etsien mittoja ja ompelujärjestyksiä. 

Tästä syystä kirjaan nyt tänne ihan itselleni (ja ehkä myös sinulle) tiedoksi sen, miten ommellaan tuubihuivi. Tuubihuiveja on monenlaisia, nyt on kyse sellaisesta, jota ei kiepauteta kaulan ympäri, vaan joka on ikään kuin korkea kauluri ja joka on kaksinkertainen


1. Leikkaa joustavasta kankaasta pala, jonka mitat ovat n. 50 cm (korkeus) x 45 cm (leveys). Nämä ovat sopivat mitat n. 5-vuotiaalle. Näillä mitoilla valmiin tuubin korkeus tulee olemaan n. 24 cm ja leveys n. 22 cm. Tämä korkeus lienee sopiva myös isommalle lapselle ja aikuiselle, mutta leveyttä voi hienovaraisesti lisätä. Toki myös kankaan joustavuus vaikuttaa jonkin verran erityisesti leveysmittaan.

2. Taita kangas kahtia leveyssuunnassa. Tarkoitan: asettele kangas niin, että kuvio on oikeinpäin edessäsi, ota kiinni alanurkista ja vie ne ylänurkkien päälle. Ompele pitkä sivu. (Joo, tee juuri näin, vaikka sinusta tuntuu, että teet väärin.)

3. Asettele kampe kaksinkerroin oikeat vastakkain ja ompele sauma. Jätä muutaman sentin kääntöaukko n. 10 cm joko sauman alusta tai lopusta. 

4. Käännä oikein päin, ihmettele lopputulosta, se onnistui! Sulje kääntöaukko pienillä pistoilla käsin. 


Tadaa, ensi keväänä se ohje on sitten täällä tallessa.

Ps. Pysy kuulolla. Kohta tulee viime aikojen ompelupläjäys, mutta tein tästä ohjeesta oman julkaisun, ettei huku kevätompelusten jalkoihin.

26. maaliskuuta 2017

Oodi siskoille yms.

Onpas aikaa vierähtänyt viime päivityksestä. Olen nyt täydennellyt isompien lasten vaatevarastoja, kun syksyn ajan olen innoissani ommellut lähinnä vain vauvalle. 


Tilasin taas R-collectionilta collegea ja ompelin isoille pojille paidat. Vaihdoin ympyrät keskenään, ei tullut hukkapaloja. Kohdehenkilöiden lempiväreistä tein tereet piristykseksi ja myös siksi, että saan kompensoitua saumavarojen aiheuttamaa hukkaa. Ihmeen hyvin pallot asettuivat kohdilleen.


Yritän vaihteeksi olla kankaanostolakossa, mutta sorruin ostamaan tätä Verson puodin uutta pulutrikoota pienen palan, kun niin kovasti halusin tällaisen paidan. Taisi tuo poikakin tykätä, kun vahti vieressä kuvaamisen ajan, etten vie paitaa mihinkään kauas.  


Ensi syksyn eskarille ompelin vähän pidempiä paitoja sillä ajatuksella, että voi käyttää näitä leggareiden kanssa. 


Ja paidoille kaveriksi leggareita. 


Facebookin ompeluryhmässä pohdittiin, miten tällainen toppi tehdään. Innostuin kokeilemaan ja onnistuinkin, vaikka kyllähän tässä ratkojaa tarvittiin taas aika runsaasti.



Mekon ja lakin ompelin ystävän vauvalle.


Samoin tämän jumppiksen.


Näitä nappihousuja olen tehnyt jo aika monet, mutta teinpäs lisää, kun kerran ovat osoittautuneet meidän käytössä tarpeellisiksi. Nämä ovat muuten kaikki kierrätysmateriaaleista tehtyjä, siinä on mekkoa, paitaa ja housua silputtuna uusiokäyttöön. 


Kankaanpainojutut ovat alkaneet kiinnostaa minua, ehkä siksi, että kaapissa on kankaanpainovärejä, jotka sain eräältä ihanalta ihmiseltä, joka ei enää tarvinnut niitä. Seula on jossakin, etsitty on, mutta ei löydy. Piirsin sitten ihan vapaalla kädellä tällaisen krakan pikkumiehen trikoopaitaan. Samaisella kaavalla kuin nuo aiemmat housut, tein tällaiset vähän pyhäisemmät. Näihinkin kangas on kierrätetty jostain meidän tyttöjen, siis siskojeni, hylkäämistä housuista. Nuo joustavat housukankaat ovat aivan minun aarteitani, sillä tuollaista kangasta en oikein ole kangaskaupoista löytänyt ainakaan niin kivoissa väreissä kuin tehdasvalmisteisissa. Että vink vink vaan siskot rakkaat, jos jää käyttämättä, niin täällä käytetään. 


Ihan ilman pienen tytön vaatteita ei tämäkään julkaisu näköjään silti jää. Luulin, että tällaiset frillapyllyhousut ovat epäkäytännölliset, mutta mikään, mikä on näin ihanaa, ei voi olla epäkäytännöllistä. Pitkään taistelin vastaan, kun katselin muiden tuotoksia, mutta nyt kun hän viettää aikaa enimmäkseen vatsallaan, annoin itselleni periksi. Body on Metsolan joustocollegea, kivan paksua, niin tarkenee yhdellä bodylla. 


Kun nyt pääsin hehkuttamaan ihania siskojani, jotka lahjoittavat tarpeettomat vaatteensa minulle jatkojalostukseen, niin jatketaan nyt samalla linjalla: eräs heistä tässä taannoin ihan muitta mutkitta ojensi minulle palan tällaista ihanaa Verson puodin Maijan Karitsa -kangasta ja sanoi, että "Haluaisitkohan ommella tästä jotakin V:lle ja B:lle?" Kai minulla on joku ompelijan sielu, kun ilahduin tästä lahjasta enemmän kuin olisin ilahtunut valmiista vaatteista. Ehkä tuo kankaanostolakkokin jotenkin vaikutti asiaan. 


 Vauvalle olen neulonut myös villatakin ja väri ei liene kenellekään blogiani seuranneelle tai minut tuntevalle kovin suuri ylllätys.



Ylemmässä kuvassa väri on todellisempi, alakuvassa säädöt ja muut vähän vääristää. Napit on takana tässä asiassa. Villatakin kaveriksi ompelin shortsihaalarin. Toivottavasti sopii vielä kesällä.


 Kohta alkaa kesälakkikausi. Sormia jo vähän syyhyttää siihen suuntaan ja ideoita hautuu mielessä. Keväthangille kaavoitin vauvalle toppalakin, se tapahtui purkamalla tehdasvalmisteinen osiin ja siitä piirsin sitten kaavat. 


Tällaisia tällä kertaa. Omistetaan tämä postaus nyt sitten siskoille ja toki myös veljille. Aina välillä sitä havahtuu miettimään näiden "itsestäänselvien" ihmisten merkitystä. Kiva ajatus, että näillä meidänkin lapsilla on vielä aikuisenakin paljon sisaruksia.